Vappuviikko

Juhlimme perheen kesken vappua suomalaiseen tapaan eli ostimme ilmapalloja ja värikkäitä koristeita ja pidimme "kotibileet" herkkujen kera. Koska meidän matkamme lähenee loppua, oli aika myös perheen kesken vähän summata tämän kokemuksen antia. Nimesimme ensin kukin vuorollaan yhden asian, mitä on täälläoloaikana oppinut tai miten on muuttunut ihmisenä tai miten oma maailmankuva on muuttunut. Yhden asian sijaan niitä asioita alkoikin pompahdella mieleen kuin plussapalloja konsanaan ja saimme hyvät pohdinnat aikaan. Kyllä, tämä retki on muuttanut vähintään hitusen meidän maailmankuvaa ja kaikki olemme oppineet paljon asioita eli voi sanoa reissun olleen ainakin siinä mielessä erittäin onnistunut. Elämä on ihmisen parasta aikaa totesi taannoin eräs kaikkien suomalaisten tuntema henkilö ja siinä hän oli kyllä erittäin oikeassa.

Vappu on täällä ennen kaikkea työväen juhla, mikä tarkoittaa sitä, että perheet istuvat kotona, kaikki paikat paria ruokakauppaa lukuunottamatta on kiinni ja ketään ei liiku missään. Täällä ei näy ilmapalloja, vappukulkueita eikä varsinkaan minkäänlaista vapputorimeininkiä. Täällä vappuun liittyy hyvin vahvasti maios (lausutaan maijus) eli itse tehdyt nuket (vähän kuin linnunpelättimet), joita pystytetään katujen varsille. Kukaan ei oikein osannut meille selittää, mikä niiden tarkoitus on, joku vanha perinne kuulemma vain. Meidän sairaalassa tehtiin näitä nukkeja myös ja ne kuvastivat työntekijöitä, työpaikan arvoja ym.

Meidän työharjoittelussa ei ole oikeastaan enää mitään uutta opittavaa ja siinä mielessä on työ arkipäiväistynyt ja vähän tylsistynytkin. Ensi viikko onkin meidän viimeinen työharjoitteluviikko ennen viikon lomailua ja kotiinlähtöä ja se viikko onkin taas vähän erilainen. Eli tuolla sairaalassa meillä on loppuarvioinnin aika (mikä tarkoittaa sitä, että tämä viikonloppu meneekin kokonaan omien arviointien ja loppuraportin tekoon) ja sitten menemme kolmeksi päiväksi työskentelemään tuonne isoon "keskussairaalaan", mutta siitä kerromme lisää ensi viikolla.

Myös lasten koulutehtävissä ja kokeissa meillä on loppurutistusten aika, että opettajat saavat ajoissa kaikki palautukset todistusten tekoa varten ja että lapsetkin saavat lomailla viimeisen viikon ilman koulutehtäviä.

Huomaa, että kotiinlähtö lähenee kun lapset on välillä todella kyllästyneitä toisiinsa ja meihin ja kaikki meistä on välillä vähän hermot kireinä. Eipä kumma kun kolme kuukautta ollaan tiiviisti vietetty aikaa yhdessä. Lapset kaipaa kavereita ja ovat nyt siinä iässä, että keskenään heillä ei paljoa löydy yhteistä tekemistä ilman riitaa.

Tänään törmäsimme kahvilassa ensimmäisiin suomalaisiin tällä reissulla <3 K ja lapset olivat törmänneet yhteen heistä vessareissulla samaan aikaan kuin S oli katsonut, että tuolla yhdellä vaalealla naisella on kyllä suomalaiset joutsenkorvakorut korvissa. Olipa hassua tavata suomalaisia näin pienellä saarella! Oli mukava jutella heidän kanssa niitä näitä, olivat työharjoittelussa täällä myös, siellä samaisella hevostilalla, jossa meidän tyttö kävi maastoratsastuksessa ja lähetimme heidän välityksellä terveisiä ratsastuksen ohjaajalle. Ja mikä hassuinta, kaikista Lissabonin Helsingin lennoista ja kaikista mahdollisista päivistä huolimatta, olemme menossa kaikki juuri samalla lennolla koti-Suomeen :) Täällä on Wine in Azores -tapahtuma pe-su, joten sinne suuntaamme tänään maistelemaan viinejä ja ruokia (kun olemme ensin tehneet muutamat koulutyöt), ja huomenna vietämme paikallista äitienpäivää <3