maanantai 20. toukokuuta 2019

Lomalla viimeinkin / São Miguelilla


Olimme suunnitelleet heti ulkomaanvaihdon alkaessa, että kun työharjoittelut on ohi, pidämme vielä viikon loman ennen Suomeen paluuta. Koska kerran olimme jo Azoreilla, ei tuntunut järkevältä palata Suomeen ilman että tutustuisimme myös pääsaareen eli São Migueliin. Ja koska lennot olivat joka tapauksessa Lissabonin kautta, olisi nyt tilaisuus tutustua myös siihen kaupunkiin ja "mainlandiin".

Meillä oli niin paljon matkalaukkuja, että bussilla ei tuntunut järkevältä lähteä lentokentälle ja taksejakin olisi pitänyt olla kaksi, joten fiksuinta oli vuokrata auto. Yhdeksi päiväksi jos auton olisi vuokrannut, olisi se maksanut saman verran kuin 3 päivää, joten otimme samantien 3 päivää (nyt vuokra-autojen hinnat oli pompsahtaneet paljonkin talvihinnoista). Pääsisimmepä viimeisenä työharjoittelupäivänä omalla autolla töihin ja viimeisenä Terceiralla olon päivänä voisimme viedä käydä halutessamme jossain.

Mutta koska meidän työharjoittelun loppu menikin kuten meni eli yllätyksellisesti eri sairaalassa, unohdimme yhtä jos toista. Kun torstaina menimme bussilla lentokentälle hakemaan vuokra-autoa, huomasimme vasta silloin katsoa meidän papereista, että autohan olisi pitänyt hakea jo keskiviikkona!! No ei hätiä mitiä, se oli valmiiksi maksettu ja siellä meitä odotti kyllä, mutta yhden päivän missasimme kuitenkin :) Oli vuokrafirman työntekijätkin ihmetelleet kun ei meitä näkynyt.

Ehdimme kuitenkin viimeisenä päivänämme käydä autolla vähän kiertelemässä sitä puolta saaresta, missä emme aiemmin olleet käyneet. Löysimme läheltä Angraa ihanan ruokapaikan, jota olimme jo aiemmin katsoneet, mutta auton puuttuessa emme olleet sinne päässeet. Osoittautui sitten Terceiran yhdeksi parhaimmista ravintoloista! Hyvä, että ehdimme sinnekin.


Mutta sitten São Miguelin saarelle! Lento kesti vain 30min. Heti lentokentälle tullessa huomasimme, että nyt on kyse tosiaan pikkasen isommasta saaresta kuin meidän pieni Terceira ja lentokentällä oli jo ison maailman meininkiä. Autonvuokraus sujui liukuhihnameiningillä ruuhkaisella tiskillä, ei puhettakaan lämpimästä ja yksilöllisestä vastaanotosta, jonka saimme Terceiran saarelle saavuttuamme. Siellähän vuokrafirman työntekijä piti meille henkilökohtaisen esittelyn saaresta ja sen historiasta ja autoa palauttaessamme vielä heitti K:n naapurikaupunkiin omalla autollaan työvuoron päätteeksi. Ja kun olimme lähdössä Terceiralta ja kysyimme turvatarkastuksen poliisilta jotain neuvoa, saimme häneltä aivan henkilökohtaisen pitkän innokkaan sepustuksen ja saattelun lähtöportille. Aivan nauratti ajatus, että poliisi oikein saattelee meidät. Lentokentällä tosiaan oli poliisit turvatarkastuksen työntekijöinä, kuten siellä viinifestivaaleilla oli poliisit vartijoina, ymmärrettävää kyllä koska poliiseilla ei varmasti tuolla saarella niin paljoa muita töitä ollut.



São Miguelin korkeamman hintatason myös huomasimme heti. Edelleen voitiin puhua edullisista hinnoista Suomen hintatasoon nähden, mutta kyllä kirpaisi ostaa esim.tuliaisia kalliimmalla hinnalla kuin mitä Terceiralla olisi ollut. Terceiralla emme tuliaisia vielä paljoa ostaneet, koska emme saaneet Sata-yhtiön lentokoneeseen otettua ylimääräistä laukkua vaan olisimme joutuneet maksamaan ylipainosta 4 €/kg. Muille lentoyhtiöille saimme otettua jo etukäteen ylimääräisen laukun (taisi maksaa 15 € Ryanairilla ja 60 € Tap Airilla). Vaikka olimme kyllä varautuneet maksamaan 40 € ylipainosta, se olisi ollut ihan ok hinta vielä, mutta ei sitten lopulta tarvinnutkaan maksaa mitään vaikka ylipainoa vähän kyllä olikin :)

Azorien pääsaarilla oli tosi hyvät ja leveät valtatiet (sekin ihan toista kuin Terceiralla) ja oli jopa joitakin korkeita kerrostaloja, joita Terceiralla ei ollut ollenkaan.


Meidän hotelli oli aivan mahtava! Se oli huoneistohotelli, jossa huoneistot olivat neliön muotoisia irrallisia "parakkeja" eli jokaisella asukkaalla oli vähän kuin oma pieni talonsa. Siellä oli hotellin asukkaille yhteinen uima-allas, palju, kuntosali, höyryhuone ja SAUNA!! Vastaanoton ovessa luki useita eri kieliä ja hauska oli huomata, että myös suomeksi luki vastaanotto! Maastopyöriä oli juuri sopivasti 4 kpl vapaasti käytettävissä. Tähän aikaan vuodesta ei paljoa muita asukkaita ollut, joten käytännössä kaikki oli meidän yksityiskäytössä. Omistajat itse asuivat uima-altaan vieressä, mikä vähän hillitsi meidän riemua, mutta vain vähän :) Oli kyllä rentouttavaa levätä siellä 4 päivää ja tuntea ansainneensa sen pienen luxusloman kaiken sen työharjoittelun ja vieraassa maassa asumisen ja kaiken kuitenkin vähän jännittävän jälkeen.



São Miguel on isompi saari kuin Terceira, mutta ei siltikään mikään kovin iso, joten tuo aika riitti meille ihan hyvin siellä kiertelyyn etenkin kun Azorien luonto ym.oli meille jo niin hyvin tuttua. Kävimme kuumilla lähteillä nauttimassa vähän isommista "paljuista" +39 asteen vedessä. Rautapitoinen vesi oli todella rautapitoista vettä, josta jäi iholle keltainen väri ja uikkarit värjäytyi. Lähti toki pesussa pois.


São Miguelilla oli myös ystävällisiä ihmisiä, vaikka kaikesta huomasi, että he ovat tottuneita turisteihin. Ja törmäsimmepä siellä suomalaisiinkin ja saimme kuulla, että heitä oli tullut jopa lentokoneellinen eläkeläisiä Pohjois-Suomesta.



Sitten oli taas aika kasata kamat kasaan ja lähteä seuraavalle lennolle kohti Lissabonia. Meillä oli klo4 herätys, että ehditään klo7.15 lennolle ja että ehditään taas kahteen kertaan ajaa matka hotellin ja kentän välillä (8km) meidän ison laukkumäärän takia. Vaikka emme paljoa mitään lisää olleet laukkuihin ostaneet ja nyt meillä oli jopa yksi ylimääräinen sallittu 20kg laukku koneeseen, niin jotenkin Ryanairin työntekijä sai meidän laukkuihin laskettua 8kg ylipainoa... Pisteet hänelle siitä, että ylipainosta olisi joutunut maksamaan jopa 99 €, mutta hän yritti sumplia ensin niin että maksaisimme vain 20 € jos laittaisimme yhden pienemmistä lentolaukuista myös ruumaan, mutta se ei ollutkaan niin kevyt kuin hän luuli, joten lopulta maksua tuli 40 €. Emme tiedä miten se lopulta niin meni, mutta siinä vaiheessa jo ihan sama, koska 40 € olimme varautuneet maksamaan jo Terceiralla emmekä joutuneetkaan sitten maksamaan, joten sama se missä sen summan maksoi :)


Ja sitten lensimme Lissaboniin! Vähän lähemmäksi kotia ja tunnin verran lähemmäksi Suomen aikaa :) Siitä kerromme vielä ennen kuin tämä meidän projekti päättyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lissabon

São Miguelilla tuli mieleen, että olipa hyvä kun meidän työharjoittelu oli just Terceiran saarella São Miguelin sijaan. Se oli pieni paikka,...