Lissabon

São Miguelilla tuli mieleen, että olipa hyvä kun meidän työharjoittelu oli just Terceiran saarella São Miguelin sijaan. Se oli pieni paikka, jossa meitä toki vahdattiin joka paikassa, mutta meidät otettiin myös hyvin vastaan ja siellä oli turvallista. Paikallisia juoppoja nähtiin, mutta enemmän ne pakeni meitä kuin me heitä. Lähikaupan lihatiskillä lihanleikkaaja tervehti meitä jo kaukaa ja meidän talon tupakkakaupan/kioskin myyjä huusi meille kaikille aina missä tahansa nähtiin: "Hello neighbour!" Eikä me edes käyty kuin 2 kertaa hänen kioskissaan ostamassa postimerkkejä. Ihanaa yhteisöllisyyttä!

São Miguelilla meiltä tultiin 2 kertaa pummaamaan rahaa jo ekana iltana... :(

Lissabonissa meitä tervehti 30 asteen kuumuus, värikkäät talot, ylihelluset ratikat ja suurkaupungin syke. Kun viimein saimme kaikki laukut rehattua itsepalveluhotellin 5.kerrokseen (siellä oli hissi kyllä, mutta se lähti 2.kerroksesta) ja päästiin rättiväsyneinä kaatumaan huoneistoon sisälle, luultiin tulleemme väärään kämppään. Se oli niin makee deluxe kattohuoneisto ja mahtava näkymä kattojen yli merelle kolmelta eri parvekkeelta, että vaikea oli uskoa todeksi sillä hinnalla! Samalla hinnalla ei saisi kahta yötä edes tavallisen hotellin perhehuoneesta Suomessa..! Toki oltiin se tosi ajoissa varattu, nyt hinnat oli jo suuremmat ja keskikesällä vielä kalliimmat.

Me olimme Lissabonissa vain 2 yötä mutta 3 kokonaista päivää, koska ke aamuna saavuimme ja pe iltana klo23.15 lähti lento kotiin. Ensin luulimme, ettemme ehdi mitään, kun oli niin väsy ja niin paljon tekemistä, mutta kun jotain jätti suunnitelmista pois (seuraavaan kertaan), niin paljon kuitenkin ehdittiin nähdä ja kokea. Kävimme eläintarhassa (suosittelemme ehdottomasti!), ratikka 28 ajelulla (niin kuin turistit aina), näköalapaikoilla ja naispuoliset kävi kaupungin ulkopuolella Fashion outletissa, kun miespuoliset sillä välin tutkivat kaupunkia ja nähtävyyksiä. Fashion outlet on ilmeisesti Euroopan suurin, tosi kiva ja hieno paikka oli. Bussilla kesti Orienten metroasemalta (jonne ensin matkasimme kahdella eri metrolla yht.30min kun olimme ensin kävelleet hotellilta lähimmälle metrolle 1km) vain max 20min. Bussi meni Euroopan pisintä siltaa eli 17km pitkää Vasco da Gama-siltaa pitkin ja se oli kokemus jo sinänsä. Fashion outletissa teimme joitain kivoja löytöjä, mutta varsinaisesti merkkivaatteissa ei ollut niin hyviä aleja kuin mitä esim.New Yorkin outletissa aikoinaan teimme. Mutta paikkana tuo oli todella siisti ja kokemisen arvoinen.

Eläintarhassa vaikutuksen teki köysirata, jossa seistiin pienissä kahden hengen vaunuissa ja päästiin yläilmoja pitkin kiertämään koko eläintarha läpi. Sen lisäksi tietysti kiersimme kävellen koko tarhan läpi ja ihastelimme eläimiä. Osaa eläimistä pääsi katsomaan todella lähelle ja sääli kävi eläimiä kohtaan, täytyyhän villieläinten häiriintyä kun ihmiset tulee niin lähelle :(

Eläintarhassa oli myös todella vaikuttava delfiinien show. Niin hienoja temppuja emme kyllä aiemmin ole missään delfinaariossa nähneet ja yleisön mukana eläminen, hurraaminen ja täysillä laulaminen oli osa elämystä. Eläintarhassa sattui olemaan joku päiväkotilasten ja pienten koululaisten päivä ja yleisö koostui kokonaan heistä. Olipa hauska huomata, että jokaisella pk-ryhmällä oli joku oma yhteneväinen asuste, josta heidät erotti tiettyyn ryhmään kuuluvaksi. Joillakin oli vihreät hatut, joillakin keltaiset lippikset, yhdellä ryhmällä oli itsemaalatut lippikset ja monella ryhmällä oli samanlaiset paidat ja/tai hameet ja housut.

Otimme vuorokausimatkalipun, joka maksoi vain 6,50€/hlö ja sillä pääsi 24h metrolla, ratikalla ja bussilla. Fashion outlettiin sillä ei päässyt, koska se bussi meni kaupungin ulkopuolelle, mutta se maksoi vain 3,55€/hlö/suunta. Metro vaikutti ensin vaikealta, kun oli 4 eri väristä linjaa, mutta äkkiä sen oppi. Ja ihmiset oli heti niin auttavaisia, ilman yhteistä kieltäkin aina tuli joku heti näyttämään mihin suuntaan kävellä, jos vähänkin meinasi pyöriä hoomoilasena paikallaan. Olimme ensin vähän varautuneita ihmisten innokkaasta auttamisesta, erityisesti lippuautomaateilla, koska Roomassa aikoinaan tottui torjumaan avuntarjoukset. Siellä kun yleisenä ongelmana oli huijarit, jotka tarjosi päällekäyvästi apuaan ja samalla yrittivät ryöstää kaiken mitä irti lähtee tai vaativat rahaa autettuaan ensin. Heistä luki joka paikassa varoituskylttejäkin ja poliiseja oli joka paikassa. Se teki Roomasta tosi ahdistavan. Lissabonissa ei kyllä nähnyt mitään sellasta toimintaa, ei mitään varkaita tms.näkynyt missään. Avointa huumekauppaa kyllä nähtiin kadunkulmassa heti kun ilta hämärtyi ja kaikenlaista säätäjää, mutta niiltä ei varmaan suurkaupungeissa voi välttyä.

Ratikka 28 on tosiaan sellainen turistien suosima reitti, jolla pääsee yleisimpiin näköalapaikkoihin ym. Turistiratikat on erikseen, mutta niissä kierros saattaa maksaa 20€, joten siitä syystä turistit on keksineet tuon vanhan 28 linjan, jolla pääsee normaalin matkalipun hinnalla. Ja koska meillä oli vrk-lippu, me hypättiin aina välillä pois ja sitten taas seuraavaan kyytiin. Oli kyllä ratikat ihan täynnä ja hidasta matkantekoa se oli. Mutta ihanan vanhoja puisia ja tunnelmallisia sisältä.

Törmäsimme muuten Lissabonissa joka paikassa suomalaisiin, että suomalaiset on kyllä ainakin tuon kaupungin löytäneet :D

Nopeesti aika meni ja meillä tuli kotiinlähdön aika. Alkoi kyllä pikkuhiljaa jo tuntuakin siltä, että kotiinkin olisi kiva palata. Erityisesti houkutti oma sänky ja piiitkät unet.

Jos Azorit teki meihin vaikutuksen, niin kyllä teki Portugalikin ja varsinkin Lissabon. Siinä on kaupunki, jonne vielä palaamme. Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta ja jäi tunne palaamisen halusta.

Mutta nyt oli aika mennä kotiin, Suomeen <3 Meidän reissu oli oikein onnistunut! Rahat meni, mutta ei järki eikä terveys :D Päinvastoin, terveempinä ja hyväkuntoisempina saimme palata kotiin. Paljon opimme ja paljon saimme, kerrassaan ainutlaatuinen kokemus.

Meitä odotti äidin/anopin/mumman herkullinen ja niin tuttu valmis ateria pöydässä, ihana hyvin hoidettu ja siivottu koti (kiitos meidän "talonmiehelle", joka asusti taloa meidän poissaolon ajan) ja tervetuliaispaketti (kiitos siskolle/tädille/kälylle). Ei ole koskaan meidän tv näyttänyt näin isolta (vaikka ennen matkaa haaveilimme uudesta), talo näin tilavalta, tiskikone tuntunut näin luksukselta, tasainen suihku näin hemmottelevalta ja ah oma sänky näin mukavalta! Lapset hävisi heti kotiin tultua kavereidensa luo ja me ostimme pussin irttiksii ja kaaduimme sohvalle :)

Joskus pitää matkustaa kauas nähdäkseen lähelle :) Kiitos kaikille tsemppaajille ja matkaamme seuranneille <3 Nyt me ei hetkeen matkusteta minnekään :D