Uusia opiskelijoita

Uudet opiskelijat aloittivat tällä viikolla harjoittelun tuolla meidän sairaalassa. Siellä ei ole koskaan ollut ulkomailta harjoittelijoita, joten olemme ihan ensimmäisiä koekaniineja heille. Sitä vastoin Portugalista eli mainlandistä ja muilta Azorien saarilta on harjoittelijoita ollut ja niin on tullut nytkin. Meidän osastoille eli 2.unitiin tuli 2 opiskelijaa ja 4.unitiin jopa 7 opiskelijaa, yhteensä sairaalassa on 15 uutta opiskelijaa. He ovat myös toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijoita, joten on mielenkiintoista seurata heidän harjoitteluaan ja vaihtaa kokemuksia. Heistä myös suurin osa puhuu ainakin jonkin verran englantia, mikä on tosi mukavaa meille.

Täällä opinnot kestävät siis 4 vuotta, kuten aiemminkin olemme maininneet ja työharjoittelut menevät siten, että ekana vuotena on vain viikon harjoittelu, jossa opiskelijat ovat tarkkailijoina, eivät saa itse vielä tehdä mitään. Toisena vuotena on ensimmäinen oikea harjoittelu 12 viikkoa, josta 6 viikkoa nämä opiskelijat ovat meidän sairaalassa ja sitten vaihtavat toiseen paikkaan seuraaviksi 6 viikoksi sen mukaan mihin opettaja heidät määrää. Eli näillä opiskelijoilla on nyt vasta ensimmäinen oikea työharjoittelu ja he olivat aivan ihmeissään, kun kerroimme suorittavamme jo viidettä harjoitteluamme. Sen huomaa myös heidän taidoistaan eli suurin osa heistä mittaa esimerkiksi verensokeria ensimmäistä kertaa elämässään ja monessa asiassa me olemme saaneet opastaa heitä, mikä on ollut itsellekin ihan hauskaa. Ja on tuntunut ihan hyvältä huomata osaavansa jo niin paljon enemmän mitä aiemmin. Nuorten seura lisäksi piristää aina, kaikki ovat tuntuneet tosi ystävällisiltä ja mukavilta.

Meillä oli yllättäen myös harjoittelun väliarviointi tällä viikolla, josta meille ei tokikaan oltu etukäteen kerrottu, kukas nyt sellaista olisi muistanut kertoa. Eli olimme vain sopineet koordinaattorin ja ohjaajien kanssa yhteisen palaverin, jossa oli tarkoitus puhua harjoittelun jatkosta. No eipä ehtinyt ainakaan etukäteen jännittää arviointia, kun emme siitä edes tienneet :) Ohjaajat sanoivat meistä, että meillä on hyvä englanninkielen taito ja lisäksi meillä on tosi hyvä nonverbaalinen vuorovaikutus ja kommunikointitaito eli tulemme hyvin juttuun potilaiden ja henkilökunnan kanssa ilman yhteistä kieltäkin. Mikä on välillä aiheuttanut ihan hauskoja tilanteitakin. Esimerkiksi eräs todella hellunen ja aina kiltti mummo kieltäytyi hanakasti ottamasta vastaan portugalilaisen opiskelijan hänelle ojentamaa kuppia ja kaikki ihmettelivät mistä on kyse. S totesi siihen, että hän ei halua muovikuppia vaan hän haluaa lasisen. Niin opiskelija haki lasisen kupin ja mummo oli tyytyväinen. Sivusta seurannut hoitaja alkoi nauraa ja sanoi kaikille, että S oli ainut joka ymmärsi, vaikka heillä ei ollutkaan yhteistä kieltä :) 4.unitissa on myös hoitajien välillä kaikenlaisia pieniä kepposia ja he ovat ottaneet S:n mukaan näihin kepposiin. Ovat kehottaneet pyytämään joltain hoitajalta jotain suomeksi ja sitten seuranneet kauempaa reaktioita. Monet naurut on kyllä saatu aikaiseksi.

Arvioinnissa kehuttiin myös meidän sairaanhoidollisia taitoja, ovat kuulemma ihan eri levelillä kuin paikallisten 2.luokkalaisten taidot ja kun olemme joutuneet ohjeistamaan uusille opiskelijoille jotain, olemme tehneet sen kuulemma ammattilaisen elkein. Kiva kuulla positiivista palautetta, ei ainakaan tarvi hävetä suomalaista hoitajakoulutusta, tästä on hyvä jatkaa. Tietysti sillä on merkitystä tosi paljon, että Suomessa työharjoittelut alkaa tosissaan heti ensimmäisestä vuodesta alkaen ja toki silläkin on merkitystä, että me emme ole enää kaksikymppisiä nuoria, kuten nämä uudet paikalliset opiskelijat.

Nyt on niin paljon uusia opiskelijoita talossa, että meille ei välttämättä riitä aina työtä ja välillä on todella tylsää seistä pitkiä aikoja kuuntelemassa portugalin kielistä ohjeistusta uusille opiskelijoille. Muun muassa siitä syystä menemme ensi viikolla kolmeksi päiväksi tavalliseen vanhainkotiin töihin eli menemme tutustumaan uuteen paikkaan. Siellä ei siis ole mielenterveysongelmaisia vanhuksia kuten tuolla sairaalassa ja se tietysti on pääsyy sinne menoon. Vanhainkoti on 6 kilometrin päässä, mikä on näiden mittakaavassa ihan järkyttävän kaukana, joten saamme sinne ensimmäisenä päivänä autokyydin meidän koordinaattorilta, joka tulee meitä hakemaan kotoa ihan varta vasten. Samalla hän ohjeistaa meille bussipysäkin, josta sinne pääsee sitten seuraavina aamuina. Hyvää palvelua kyllä taas!

Muutimme tällä viikolla uuteen asuntoon, koska aiempaan asuntoon tuli toisia asukkaita. Tämä uusi asunto on myös Airbnb:n kautta ja sama omistaja kuin siinä toisessakin asunnossa, lisäksi tämä asunto on samassa talossa, mutta ylimmässä kerroksessa. Asunto on pienempi eli poitsulla ei ole omaa huonetta, hänelle olemme tehneet olohuoneeseen oman nurkkauksen, mutta muuten asunto on edellistä huomattavasti parempi. Sisäilma on parempi, sängyt on mukavampia ja isolta parvekkeelta on aivan mahtavat näkymät kaupungin kattojen yli. Työmatka tosin piteni 26 jyrkällä portaalla per suunta ja mielellään tuota työmatkaa ei yhtään enää pidentäisi :) Meidän työmatkakävelyä on muutenkin tuolla sairaalassa ihmetelty. Yksikin hoitaja sanoi joskus asuneensa tässä meidän lähellä ja yhtenä aamuna oli kävellyt töihin, tai pitäisikö sanoa kiivennyt ylämäkeä töihin, ja kerta oli jäänyt ainoaksi, koska hän oli ollut aivan hikinen ja uuvuksissa :) Sanoi meitä hulluiksi. No ehkä he eivät ole aiemmin törmänneet suomalaiseen sisuun :D Tosin nykyään aamuisin, jos osumme oikeaan aikaan tiettyyn kohtaan matkaa, pääsemme K:n ohjaajan kyydissä töihin. Hän vie 15-vuotiaan tyttärensä yläasteelle meidän lähelle ja tulee meidän ohi autolla. Eräänä aamuna hän alkoi pysähtyä meidän kohdalla ja siitä lähtien olemme päässeet loppumatkan hänen kyydillään. Tiedä sitten, onko hän ensimmäiset viikot vain tyynesti kulkenut meidän ohi :O

Muutamaan viikkoon ei ole kunnolla satanut ja sää on nyt selkeästi aiempaa kesäisempi ja lämpimämpi. Yhtään ei tuule ja aurinko paistaa päivittäin, luonto kukkii kauniisti. Yhtään ei haittaa se, että meillä on nyt asunto aurinkoparvekkeella :)

Viime viikolla S kävi poitsun kanssa bussilla Praia da Vitoriassa päiväretkellä ja huomenna mennään sinne koko perhe. Praia tarkoittaa portugalin kielessä rantaa ja kiva rantakaupunki onkin kyseessä. Kiva myös välillä päästä tästä pikkukaupungista toisiin maisemiin, Praiassa on minigolfia, skate parkia ym.toimintaa enemmän. Matkaa sinne on vain 20km, mutta bussilla matka kestää jopa 30-45min pikkuteitä pitkin. Kylläpä täältäkin kaupungista silti vielä yllätyksiä löytyy, esimerkiksi tänään löysimme markkinat, jotka järjestetään ilmeisesti joka viikonloppu.