Uusia kuvioita

Tällä viikolla kävimme tytön kanssa tutustumassa hevosterapiaan. Siellä paikassa oli paljon muitakin eläimiä, joten mukava elämys oli kaiken kaikkiaan. Hevosterapia tarkoitti siellä lähinnä sitä, että kaikki potilaat kävivät vuorollaan yhden tietyn hevosen selässä talutettavana ja vaikka heillä näytti olevan ihan kivaa, jotenkin ehkä jäimme kaipaamaan jotain muutakin kuin pikaista talutuskierrosta, ainakin olisimme kaivanneet enemmän aikaa hevosten parissa olemiseen. 26-vuotias potilas esitteli meille paikkoja ja eläimiä, hän osasi jonkin verran englantia. Hän kertoi ylpeänä "ratsastaneensa" jo 2 vuotta ja olevansa siinä todella hyvä. Oli hienoa nähdä hänen ilonsa ja ylpeytensä, varmasti itsetuntoa kohentava kokemus ollut tuo.

Tyttökin tykkäsi olla hevosen selässä, vaikka vain talutettavana. Hän osaa kyllä oikein ratsastaakin, mutta tuolla se ei olisi onnistunut yhteisen kielen puuttumisen vuoksi. Tunnelmaa latisti vähän se, kun hoksasimme kyseisessä paikassa olevan myös härkätaisteluharjoitteluareena ja siellä ratsastaja harjoitteli hienolla valkoisella hevosella ja härkä seisoi keskellä areenaa. Vaikka Portugalissa ei härkää surmata taistelun päätteeksi, on härkätaistelu kuitenkin sellainen asia, jota ei voi mitenkään meidän näkökulmasta käsittää saatikka ymmärtää. Tyttärellä varsinkin jäi kurja mieli asiasta. Onneksi härkätaistelut alkavat täällä vasta kesällä kun me olemme jo lähteneet. Härkätaistelut on siis täälläkin edelleen suuri huvi ja kulttuuriin vahvasti sidoksissa oleva tapahtuma. Jossain paikoissahan se on jo kiellettyä, mutta ei kyllä täällä. Täällä näkee useita taisteluareenoita, härkiä kasvatetaan paljon ja matkamuistomyymälöissä myydään aiheeseen liittyviä tavaroita.

Työharjoittelussa aloitimme eri kerroksissa työt. Nyt toinen meistä on 2.kerroksessa ja toinen 4.kerroksessa. 4.kerroksessa on enemmän vuodepotilaita ja työ on 2.kerrosta enemmän vuodeosastotyöskentelyä. Letkuruokinnassa on esimerkiksi 8 potilasta, kun 2.kerroksessa on vain 2. Potilaita 4.kerroksessa on 47, 2.kerroksessa 43 ja 1.kerroksessa 34. 3.kerroksessa on kaiken ikäisiä mielenterveyspotilaita ja siellä on kaikki rankemmat tapaukset, joten siellä me ei tulla työskentelemään ollenkaan. Se olisi liian vaikeaa ilman yhteistä kieltä, koska siellä on kuulemma hyvin paljon manipuloivia ja myös aggressiivisia potilaita.

4.kerroksessa on kaikkein rennoin työilmapiiri. Eräs miespuolinen hoitaja J kertoi viihtyvänsä siellä kaikkein parhaiten tuosta talosta ja että hoitajat keksivät toisilleen erilaisia kepposia ja potilaita he erityisesti iltapäivisin yrittävät hauskuuttaa kaikin tavoin. Koska vuodepotilaat eivät pääse pohjakerroksen viriketoimintaan, yrittävät hoitajat tuoda heille iloa elämään. Kuten J sanoi, on hoitajan työ paljon muutakin kuin päivittäin toistuvia hoitotoimenpiteitä. Hoitajan tehtävänä on olla tukena ja ilona, tuoda sisältöä elämään, varsinkin kun näillä psykogeriatrian potilailla niin vähän käy vierailijoita.

4.kerroksessa pääsee oppimaan paljon sairaanhoitajan taitoja, muun muassa nenämahaletkun laittamista, katetrien laittamisia, haavahoitoa ynnä paljon muuta. Kaikkea saa tehdä ja kaikkeen kannustetaan, oikein etsimällä etsitään uusia oppimisen aiheita, hyvä niin! Jossain aiemmassa postauksessa mainitsimme, että tuolla sairaalassa on myös lähihoitajan kaltaisia perushoitajia, mutta nyt selvisi, että joillakin heillä ei ole minkäänlaista koulutusta. J ei osannut sanoa mikä heidän työnimikkeensä voisi olla englanniksi, joten keksimme J:n kanssa kutsua heitä auttajiksi. Jotkut heistä ovat olleet talossa nuoresta asti auttamassa ja jääneet sille tielle. Jotkut heistä ovat käyneet joitakin kursseja ja jonkinlaista kunnon koulutusta heille on suunnitteilla. Heillä on kuitenkin aika iso rooli päivittäisessä hoitotyössä. He pesevät päivittäin kaikki potilaat, pukevat, "vessattavat", syöttävät ym. Ja kun he huomaavat potilaalla haavoja, ihon rikkoutumista/punoitusta tai mitä vain, kertovat he siitä sairaanhoitajalle, joka tulee rasvaamaan potilaan tai hoitamaan haavan. Joskus jos on oikein kiirettä sairaanhoitajalla, saattavat he ohjeistaa avustajan laittamaan rasvat. Rasvoja/öljyjä/seerumeita/putsausaineita on todella paljon eri nimisiä ja eri käyttötarkoituksiin, meillä ei ole vielä ainakaan mitään hajua mitä niistä on tarkoitus käyttää mihinkin. Ilmeisesti jotkut on myös todella vahvoja lääkeaineita sisältäviä, yksi rasvoista sisältää antibiootin kaltaista ainetta ja mitä googlettamalla nimiä on selvinnyt, niin useita näitä rasvoja/aineita ei käytetä Suomessa ollenkaan tai niiden käyttö on lopetettu tai sitten niitä käytetään vain erityisolosuhteissa esim.leikkaussalissa. Näiden siniasuisten auttajien ja valkoasuisten sairaanhoitajien yhteistyö kyllä tuntuu toimivan hyvin ja jos auttajat ovat myöhässä aikataulusta tai heillä ei ole riittävästi henkilökuntaa, sairaanhoitajat menevät työpariksi. Työpareittain auttajat muutenkin hoitavat kaikki työtehtävänsä.

Vietimme paikallista isänpäivää tällä viikolla käymällä kahvilassa syömässä herkkuleivonnaiset. Meillä sattuu myös 2 äitienpäivää täälläoloaikaan, koska täällä äitienpäivää vietetään toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina ja meillä toukokuun toisena sunnuntaina. Pääsiäiskarkkeja on myös ilmestynyt jo kauppoihin ja pääsiäistä mekin olemme alkaneet jo odottaa. Silloin meillä on koko perheellä vähän lomaakin ja ilmat lämpenee lisää siihen mennessä. Jos oikein ymmärsimme, on Portugalissa myös liberty day huhtikuussa ja vappupäivänä täällä juhlitaan myös labor dayta eli tämä keväthän on täällä yhtä juhlaa!

Viikon päästä meillä koittaa muutto tämän talon kolmanteen kerrokseen, kun tänne asuntoon tulee uudet asukkaat. Yläkerran asunto on tätä pienempi eli molemmille lapsille ei ole omaa huonetta, mutta ainakin meillä on siellä kunnon parveke/kattoterassi, josta näkee kaupungin kattojen yli ja siellä on sitten hyvä paistatella päivää kevätauringossa. Toivottavasti osoittautuu hyväksi sekin asunto.