Tämä viikko vierähtikin nopeasti meidän vierailijoiden kanssa eli S:n sisko tuli perheineen meitä tervehtimään. Tällä viikolla emme siis työskennelleetkään montaa päivää, koska työharjoittelupaikasta meille haluttiin antaa vähän vapaata, että ehdimme sukulaisten kanssa viettää aikaa. Otimme vapaan vastaan ilomielin, koska kevään aikana kyllä ehdimme monta täyttä viikkoa työskennellä ja laskimme, että vaadittavat tunnit saamme kyllä täyteen.

Vuokrasimme uudelleen auton 3 päiväksi ja tutustuimme lisää saareen. Nyt saimme auton vielä aiempaa halvemmalla, koska meidät laskettiin paikallisiksi asukkaiksi. Useasti on tullut ulkomailla mietittyä, että kuinkahan paljon enemmän turisteilta veloitetaan kuin paikallisilta ja täällä se ainakin on ollut nyt 20 prosenttia muutamassa jutussa.

Kävimme Gruta do Natalin luolassa ja Algar do Carvãon luolassa (joka on siis tulivuoren sisässä). Erityisesti tuo jälkimmäinen oli upea kokemus! Luolan sisäänpääsy oli 6 €/henkilö, alle 12-vuotias pääsi ilmaiseksi. Molempiin luoliin pääsi yhteishinnalla 9 €/henkilö. Ei ollut hinnalla pilattu se kokemus :)

Koko viikko oli enemmän tai vähemmän sateinen ja kylmä, säät ei oikein suosineet meidän vierailijoita. Onneksi pari lämmintä ja aurinkoista päivää mahtui viikkoon myös, että ihan shortseihinkin ehti pukeutua. Lapset kävivät myös uimassa rannalla, tietysti! Vaikka paikalliset pukeutuivat talvitakkeihin :)

Valas- ja delfiiniretki oli meillä haaveena, mutta kovan tuulen vuoksi retkiä ei järjestetty koko viikolla. Lopulta viimeisenä päivänä eli perjantaina oli niin hyvä ilma, että retki järjestettiin ja pääsimme viimein 12-paikkaisella kumiveneellä matkaan. Aallokkoa oli kuitenkin kovasti, oppaan mukaan ne olivat vanhoja aaltoja aiemmista myrskysäistä ja yksi meistä voi huonosti koko matkan. Tästä syystä käännyimme takaisin rantaan vähän suunniteltua aiemmin. Mutta joka tapauksessa näimme delfiinejä! Ne oli kauniita ja leikkisiä, pyörivät ja hyppivät veneen ympärillä. Lisäksi näimme ison valaan (sperm whale), joka tuli sopivasti pintaan meitä tervehtimään. Valas oli aika kaukana meistä emmekä ehtineet lähteä lähemmäs, kun päätimme jo kääntyä takaisin pahoinvoivan matkalaisemme vuoksi. Kyseinen valas on oppaan mukaan hyvin epäsosiaalinen ja yleensä se viihtyy veden alla 40 minuuttia ja vain hetken pinnalla. Sen takia sen näkemistä joutuu odotella. Monte Brasilin kukkulan huipulla on tähystyskoppi, josta valaita kiikaroidaan ja sitten raportoidaan veneen miehistölle radiopuhelimella näköhavainnoista. Kesällä valaita ja delfiinejä on enemmän ja niitä on useita eri lajeja. Myös haita on Azorien vesillä nähty (erityisesti blue shark), mutta ne ovat tyytyväisiä haita Atlantin runsaan ruokamäärän vuoksi eikä ne ole häiriöksi ihmisille. Tiettävästi vain kaksi kertaa ne ovat vahingoittaneet ihmistä eikä kummallakaan kerralla kuolettavasti.

Meidän tyttö pääsi serkkunsa kanssa maastoratsastukseen, joka kesti 2,5 tuntia. Se oli hänen toiveidensa täyttymys, ratsastaa upeissa maisemissa kauniilla hevosilla! He ovat harrastaneet ratsastusta 7-vuotiaista saakka, joten taidot ovat jo kohdillaan. Ainut asia mikä heitä jännitti, oli englanninkieli ja se kuinka he pärjäävät ohjaajien kanssa keskenään vieraalla kielellä. Mutta hyvin oli mennyt kaikki ja hyvin olivat pärjänneet. Maastoratsastus maksaa turisteille 90 €/henkilö ja paikallisille 72 €/henkilö. Saimme senkin tuohon edullisempaan hintaan. Sen verran suolainen hinta kuitenkin, että ei sitä varmasti toista kertaa enää haluaisi maksaa.

Kävimme myös Monte Brasilin huipulla ihastelemassa upeita maisemia. Melkein huipulle asti pääsi autolla. Monte Brasililla on myös armeijan tukikohta, joten emme uskaltaneet ajaa armeijan alueella kysymättä ensin lupaa sotilaspojalta, joka seisoi portilla vahtimassa. Sotilaspoika oli hyvin iloinen ja ystävällinen, veti heti kohteliaasti kätensä lippaan ja otti asennon, kun K nousi autosta. Neuvoi meitä jatkamaan vain rohkeasti matkaa huipulle asti ja toivotti tervetulleeksi.



Kun olimme palauttaneet auton, huomasimme seuraavana päivänä, että kameran putki oli jäänyt autoon. Löysimme sille hyvän paikan vaihdekepin takana olevasta laatikosta, sinnehän se tietysti oli helppo unohtaakin. Siitä sitten soittelemaan kaikkiin mahdollisiin numeroihin, joista voisi tavoittaa edes jonkun vuokrafirman työntekijän ja sähköpostiakin ehdimme jo lähettää ennen kuin saimme ketään kiinni. Kävi jo mielessä, että taisikin tulla pikkasen kalliiksi se auton vuokra, mutta pienen kielimuurin jälkeen saimme selville, että putki on löytynyt ja he toimittavat sen meille siihen hotelliin, josta auton vuokrasimme. Kahtena päivänä piti käydä sitä kysymässä ennen kuin se todella saapui, mutta odotus palkittiin ja helpotus oli huikea! Eli voimme päätellä tästä näiden azorilaisten olevan rehellistä väkeä. Tietysti sitä putkea olisi juuri tuolla valasretkellä tarvinnut, mutta pääasia että seuraaville retkille se ainakin on olemassa.

Kun vieraat lähtivät, alkoi täällä 5 päivää kestävät karnevaalit. Emme oikein ole saaneet selville, mihin nämä karnevaalit perustuvat tai mitä tässä on tarkoitus juhlia, mutta kuulemma tämä on ikivanha perinne, josta kaikki ovat innoissaan. Lapset pukeutuvat naamiaisasuihin päivällä, aikuiset illalla, teatterinäytöksiä ja lauluesityksiä järjestetään joka puolella ja niin edelleen. Katsotaan mitä tuovat tullessaan.