Historiaa ja kansantansseja

Taas on yksi viikko vierähtänyt ja yhtäkkiä huomaamme olleen täällä jo kuukauden! Toinen lapsista laskee päiviä kotiinpaluuseen ja toinen pelkää, että aika kuluu liian nopeasti, me itse voisimme tällä hetkellä vaikka jäädä tänne <3 Varsinkin kun kevät ja kesä tekee täällä nyt selkeästi tuloaan, ilma on lämmin ja myrskyt on kuulemma ohi nyt. Harmi kun meidän vieraat ei päässeet tänne vasta nyt! Kyllä meidän toinenkin lapsi on hyvin viihtynyt, teini ei vain toki voi ääneen sanoa, että tämä ratkaisu on välillä tuntunut ihan kivaltakin <3 Ja kun ne kaikki rakkaat kaverit on niin kaukana. Onneksi on olemassa WhatsApp ja 3 tunnin videopuhelut... Ihmiset on selkeästi kaivautuneet ulos kotikoloistaan, kun ulkona näkee yhä enemmän väkeä. Aiemmin olemme ihmetelleet, missä kaikki on. Mutta niinhän se on Suomessakin, että kevätaurinko vasta saa ihmiset ulos poteroistaan, kun talven ajan porukka istuu sisällä. Täällähän toki on niin kovin kylmä ja inhottava talvi ollutkin, että kuka nyt viitsisi ulkona kulkea +15 säässä ja kun aurinkokin on paistanut vain osan päivästä :)

Työharjoittelu on sujunut meillä samaa rataa kuin aiemminkin. Vähän on välillä käynyt tylsäksi, jos työpariksi on sattunut englantia taitamaton hoitaja, mitään ei ole voinut jutella eikä mitään kysellä. Vähän on aistinut myös väsymistä hoitajien puolelta, onhan se raskasta kun opiskelija seuraa kuin hai laivaa ja kun he jännittävät sitä englannin puhumista aivan liikaa. Työ on myös alkanut olla joka päivä sitä samaa eli olisimme jo valmiita vaihtamaan osastoa. Tuleva viikko onneksi tuokin uusia tuulia tullessaan.

Tuolla sairaalassa ei uskonnollisuus näy mitenkään erityisesti, mitä nyt uskonnollisia patsaita ja kuvia on joka huoneessa. Perjantaina oli jonkun historian henkilön muistopäivä, jos oikein ymmärsimme niin henkilö liittyi jotenkin sairaalan perustamiseen...ja siitä syystä kaikki sairaalan väki oli tervetulleita kirkkoon/kappeliin. Menimme tietysti mielenkiinnosta mukaan, oli ensimmäinen kerta katolisessa jumalanpalveluksessa. Huomioitavaa oli se, että siellä laulettiin paljon enemmän kuin meidän luterilaisessa tilaisuudessa, laulut olivat paljon iloisempia ja kaikki osallistuivat. Paitsi tietenkään me. Hieman hämmentävää oli se, että yhtäkkiä jossain kohtaa kun sanottiin aamen, kaikki alkoivat antaa poskisuudelmia vieressä, edessä ja takana oleville. No ei siinä mitään go with the flow vaan, mukana oltiin niin kuin se olisi ollut meille ihan normaalia ja jokapäiväistä :)

Tänä viikonloppuna olemme ahkeroineet koulutehtävien parissa koko perhe ja lisäksi olemme harrastaneet korkeakulttuuria, keilausta ja kansantansseja. Siis mitä?! Kyllä. Menimme viimein käymään tuolla viereisessä museossa, jota kaikki meille on suositelleet ja tosiaan ihan meidän vieressä sijaitsee. Emme tiedä oliko joku ilmaispäivä vai mitä, mutta museo ei maksanut meille mitään. Oli kyllä mielenkiintoinen käynti! Tutustuimme Azorien historiaan sekä taidenäyttelyyn ja itse museorakennuskin oli vaikuttavan hieno. Meitä kaikkia on aina kiinnostanut historia ja erilaiset linnat ja vanhat rakennukset. Kannatti siis mennä!



Täällä on todella paljon hyviä vaatekauppoja, ruokaravintoloita ja kahviloita, koko ajan löytyy uusia paikkoja. Ja niin ihanan edullista joka paikassa. Oi että kun on tullutkin täällä syötyä kaikkea hyvää! Noissa kaikissa paikoissa on kuitenkin aina hyvin vähän ihmisiä, että olemme ihmetelleet miten ne pysyy pystyssä. Vaikka ei ne kai aina pysykään, kun googlemapsiin ei ole yhtään luottamista. Kun löytää jonkun kivan paikan ja lähtee sitä etsimään, ei koko paikkaa ole olemassakaan (enää?).

Keilahalli me onneksemme löysimme ja kävimme koko perhe keilaamassa. Se oli hauskaa ja sinne menemme toistekin! Siellä vain ei ollut niin kauhean halpaa, kun siellä ei maksettu ajasta vaan kierroksista. Eli yksi kierros maksoi meidän perheeltä 14€ ja mitä se kesti, ehkä puoli tuntia. Seuraava kierros oli sitten 10€. Eli tavallaan 24€/tunti.

Ja sitten se kansantanssi :) Amerikkalaiset sairaanhoitajaopiskelijat tulivat tänne eilen ja me tapasimme heidät tänään. Meidän koordinaattori kertoi meille ennakkoon aktiviteetit, joihin voimme heidän kanssa osallistua ja me valitsimme niistä mielenkiintoisimmat. Tänä iltana osallistuimme traditional dinner and folk dances -iltaan, jonne tuli myös nämä amerikkalaiset opiskelijat, portugalilaisia opiskelijoita ja kansantanssiryhmä. Maksoi meiltä 16€/hlö, lapset oli tervetulleita ilmaiseksi.

Otimme lapset mukaan, vaikka he eivät niin innosta kiljuneetkaan, mutta oli kiva heidänkin nähdä oikeaa portugalilaista kulttuuria. Maistelimme erilaisia perinneruokia, vaihdoimme ajatuksia amerikkalaisten kanssa ja sitten pöydät raivattiin pois ja kansantanssiryhmä esiintyi. Eikä aikaakaan kun huomasimme olevamme mukana tanssin pyörteessä, vastusteluistamme huolimatta. Varsinkin lapset vastustelivat ensin, mutta "vie sie minä vikisen" oli mentaliteettina ja kaikkien oli tanssittava. Ohimennen tanssin pyörteessä yritimme viestittää lapsille, että relatkaa ja hymyilkää vain, ei mekään osata eikä ymmärretä yhtään mitään. Ja voi pojat kun meillä oli hauskaa, ihan oikeasti hauskaa ja nauru raikasi :) Lapset sai kovasti kehuja iloisesta heittäytymisestään ja olisi meidän pojasta kovasti vävypoikaakin haluttu :)

Aamulla menemme amerikkalaisten kanssa tutustumaan ison sairaalan lastenosastoon. Oli muuten mukava tavata näitä amerikkalaisia, tuntuivat heti jotenkin niin tutuilta. Portugalilaiset on ystävällisiä ja mukavia, mutta kovin varautuneita ja vaikeasti lähestyttäviä. Varmasti se on se kielimuuri. Näiden amerikkalaisten kanssa tuntui heti siltä kuin olisi omiensa kanssa ollut.