Taustaa

Haave ulkomaanvaihdosta sai alkunsa jo opintojen alussa ja vain kasvoi opintojen edetessä. Olemme molemmat aina halunneet ulkomaille edes hetkeksi töihin ja opintoihin liittyvänä työharjoitteluna on suht helppoa testata omaa viihtymistään ulkomailla ja tarkastella omia fiiliksiään. Koko perheen kera lähtö ei ole niin kovin helppoa, koska lasten koulujuttujen, omien opintojen, oman työn (opiskelemme siis monimuotona eli omien töidemme ohella) ja kotiin jäävän asunnon ynnä muiden asioiden järjestely vaatii todella paljon aikaa, hermoja ja jaksamista. Mutta kaikki on mahdollista ja kaiken pystyy kyllä järjestämään. Meille tämän kaiken järjestämisen rankkuus ehkä näyttäytyi parhaiten siten, että juuri ennen matkaa ja myös täällä ensimmäiset päivät olimme kaikki todella kovassa flunssassa, jollaista emme ole ennen ainakaan kaikki yhtä aikaa kokeneet.

Työharjoittelun ulkomailla rahoitamme Erasmus apurahoilla (jota perheelliset saa aavistuksen enemmän kuin yksinäiset), aikuiskoulutustuella ja omilla säästöillä. Aikuiskoulutustuen lisäksi on saatavilla myös normaalia suurempaa opintolainaa (850 €/kk), mikäli oikein tiukka paikka tulee. Asuminen tulee meillä aika kalliiksi ja lisäksi meillä on oman asunnon kulut kotimaassa juoksevina koko ajan, mutta onneksi ruoka ja muu on täällä Angra do Heroismossa kotimaata edullisempaa. Tosin ainakin nyt ensimmäiset 1,5 viikkoa on jo huomattu, että sitä rahaa kuluu koko ajan siihen tahtiin kuin olisimme vain lomailemassa ulkomailla. Koko ajan joku on ostamassa jotain "kivaa". Mutta tarvittaessa täällä pystyy kyllä ruokaostoksissa hyvin paljon säästämään ja mekin alamme tietoisemmin miettimään rahankulutusta sitten kun tämä alkuhuuma on ohi.

Azorit on 9 saaren saarirykelmä keskellä Atlanttia ja Azorit kuuluvat Portugalille. Portugalista nämä saaret sijaitsevat 1500 kilometrin päässä eli todellakin olemme keskellä merta, keskellä ei mitään. Täällä Terceiran saarella käy hyvin vähän turisteja, vaikkakin tämä meidän kaupunki Angra do Heroismo on yksi Unescon maailmanperintökohteista ja se tuo kesäisin tänne jonkin verran turisteja. Sen huomaa kyllä, että turisteja ei ainakaan tähän aikaan vuodesta ole (yksiin amerikkalaisiin olemme tosin törmänneet, heitä täällä käy kuulemma paljon), koska saamme aika paljon katseita osaksemme missä vain liikummekin. Ehkä se johtuu valkoisista naamoistamme tai oudosta kielestämme. Hotelleja täällä on todella paljon ja myös Airbnb:n kautta vuokrattavista asunnoista on paljon tarjontaa. Suoria lentoja Suomesta ei tänne saarelle ole eli ensin pitää lentää Lissaboniin ja sieltä Terceiran saarelle. Helsingistä Lissaboniin kestää 4,5-5 tuntia ja Lissabonista saarelle 2,5 tuntia.

Julkinen liikenne on täällä aika kehnoa ja ihmiset kulkevatkin joka paikkaan omilla autoillaan. Vaikka välimatkat on lyhyitä, on maasto jatkuvaa ylä- ja alamäkeä eli kävellen aika rankkaa. Pyörällä kukaan ei kulje juurikin noiden mäkien vuoksi ja koska pyöräteitä ei ole minkäänlaisia. Jalkakäytävät on korkeintaan puolen metrin levyisiä ja aika usein joutuu kävellä autotien reunassa. Autot ajaa pieniä mutkaisia kujia ja katuja pitkin todella lujaa, jalankulkijana on todellisessa vaarassa. Busseja kulkee kyllä, mutta pitää todella tietää, mihin bussiin menee, että pääsee oikeaan paikkaan. Bussipysäkeillä ei lue mitään, ei bussien numeroita, ei aikatauluja ei mitään eikä netistä ole mitään hyötyä. Me saimme bussiasemalta aikataulut ja opastuksen, kun kävimme siellä yliopiston koordinaattorin kanssa. Bussiliput maksavat etukäteen ostettuina 0,74 €/kpl ja bussista ostettaessa 0,82 €/kpl eli ei paljon mitään.